perjantai 31. elokuuta 2012

Osa 1 - Kohti Japania


Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut (jälleen) ikuisuus, joten on aika muuttaa hieman kuvioita: tämän vuoden syyskuusta eteenpäin blogini toimii vaihto-oppilasajan matkablogina ja palaa sen jälkeen käsittelemään satunnaisia asioita omasta elämästäni ja kiinnostuksistani. Pitemmittä puheitta aloitetaan!

Kone nousi Helsinki-Vantaalta kohti suurta seikkailua

On kulunut noin kaksi ja puoli vuotta edellisestä reissustani Japaniin, ensimmäinen kerta kun astun jalallani Osakaan. Keväällä 2012 sain tietää pääseväni kaverini Eliaksen kanssa kouluni kautta opikelijavaihtoon Osakaan. Puoli vuotta meni nopeasti ja oli aika nousta koneeseen, täällä sitä sitten vihdoin ollaan (oikeastaan jo toista päivää tässä vaiheessa!)


Hieman jännittyneellä, mutta innostuneella ilmeellä matkaan

Lentonavigaaddori on baras. :D ja viihdegesgus. :D

Kohta PITÄIS alkaa väsyttää - ehkei kumminkaan

Ensimmäinen ostos vending machinesta! :3 oli ikävä tota Fantaa~


Vaikeinta matkalle lähtemisessä oli jättää taakse tyttöystäväni Selma, jonka kanssa vietin kesäni lähes kokonaan. Kentällä ero meinasi olla hieman liikaa meille molemmille, mutta oli lähdettävä. Lohduttelin, että vaihtohan on minun kohdallani "vain" neljä kuukautta. Äitini tulee todennäköisesti käymään syyslomalla, enkä muutenkaan käy porukoilla kuin muutaman kerran kuukaudessa, joten ero heistä oli huomattavasti helpompi.


Aikawa, suunta pohjoiseen

Aikawan juna-aseman lähistö

Juhan kanssa ihastelemassa masiinoita


Asuntoni sijaitsee Aikawassa, yhden pysäkin päässä itse yliopistoa Ôsaka Gakuin Universitya (大阪学院大学) ja samassa talossa majailee Juha, toinen saman koulun vaihtareista. Ensimmäisenä päivänä heti laukkujen raahausten jälkeen lähdimme lenkille, tarkoituksena kartoittaa hieman lähialueen ympäristöä. Reittimme eteni Aikawan asemalta useita sivukatuja pitkin aina Shojakun asemalle asti ja sieltä eri teitä takaisin. Matkalla tuli törmättyä useisiin konbineihin sekä paikalliseen tavarataloon ja temppeliin. Pitkän valvomisen ja noin seitsemän kävelykilometrin jälkeen oli aika asettua levolle.


Aikawassa joen yli menevä silta - täältä reissu alkoi

Kävelyllä vastaan tullut temppeli

Lähistöllä sijaitseva yleishyödyllinen ostoskeskus

Kämppäni läheisin pilvenpiirtäjä

Ei väsäilty näitä seiniä, lasten taiteilua Shojaku-ekin läheisessä tunnelissa


Toisena päivänä eli ensimmäisenä aamuna heräilin reippaasti; vaihteeksi hikisenä, mutta valmiina seikkailuun (tiedoksi: täällä on normaali ilmankosteus lähellä sataa rosenttia ja päivälämpö yli 30...). Vetäsin onigirin naamariin ja palauttelin hieman mieleen tuttuja fraaseja ja sanastoa, jotta jutustelu paikallisten kanssa sujuisi ilman suurempaa änkyttelyä. Sitten menoksi.

Umedan juna-asema
Suuntana oli Umeda, jälleen Juha mukanani. Tarkoituksena oli käydä katsastamassa kolmannen vaihtarin Tiian asunto. Huomasi heti, että Umeda oli selkeästi keskeisempi alue liike-elämän kannalta, sillä korkeiden rakennusten lisäksi ostoskeskuksia, kahviloita ja kauppoja oli rutkasti enemmän tavallisiin lähiöihin verrattuna. Tutkimusmatkailun ohessa lounastimme ramenia ja kävimme sivukujan kapakassa nauttimassa muutaman. Onneksemme pysähdyimme yksille juuri sadekuuron yllättäessä kun jatkoimme matkaa kohti Umedan Yodobashi-kameraa. Elektroniikkaviidakon keskeltä Tiia löysi itselleen hiustenkuivaajan ja adapterin, minä ja Juha puolestaan 80-tuumaisen television (joka ei edellisestä poiketen tosin lähtenyt kaupasta mukaan).


Umedan aseman ulkopuolella

Pakollinen poseeeeeeraus
Tiian kämpillä Umedassa
Joku kohtuu fancy Umeda Art Theatre

Lisää Umedaa
Dudet valmiina seikkailuun!

Löydettiin toinen temppeli (Tsunashikiten Shrine)

Umedan Yodobashi-kamera

Tiia valkkailemassa föönejä

Kolikkoautomaatteja Umeda-Yodobashissa

Damn! Tollanen telkkari ois pitäny sittenki ostaa...

Frontside Yodobashi



Korkeelle menee

Tällasta Suomeenkin kiitoooos (samoilla rosenteilla) ja onigirit kans


Viimeiseksi kävelimme Umedan Sky Buildingille ja kohosimme korkeuksiin 40. kerrokseen ihastelemaan öistä kaupunkia. Näkymä oli sanoinkuvaamaton, eikä sitä voi kokea pelkän valokuvan kautta. Allekirjoittaneen puhelimen kamera on kohtalaisen hyvä (8 megapikseliä, Samsung Galaxy SII), muttei niin hyvä että se nappaisi kaiken tarvittavan valon ja realistisuuden.

Umedan Sky Buildingissa, u-uuuu!





Puuduttavan päivän jälkeen palasimme jälleen konbinin kautta kotiin. Reissu kuulostaa lomailulta, mutta orientaatioviikko alkaa vasta maanantaina (saapumispäivä torstai 30.9.), joten siihen asti on hyvä tutkia itsenäisesti ympäristöä. Odotan mielenkiinnolla opintojen alkua, katsotaan mitä tulee tapahtumaan! Seuratkaa toki päivittelyä.

じゃ、また!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Blogin päivittelyä

Viime aikoina blogin päivittely on jäänyt hiukan vähemmälle, pahoittelen asiaa edelleen. Jotta saisin tämänkin paikan herätettyä pitkäaikaisesti eloon, tarvitsisin kirjoittamiseen rutiinin. Lisäksi voisin rajata ja miettiä uudestaan blogissa käsiteltävää aihealuetta.

Tarkoituksena on lähipäivinä (eli niin pian kun tenteiltä ja projekteilta ehdin) tehdä ainakin blogin ulkoasupäivitys. Samalla ehdin miettiä mistä jatkossa kirjoitan ja miten pidän itseni myös täällä aktiivisena. Luultavimmin postaukset lyhenevät, sillä tähän asti olen kirjoittanut lähinnä pitkiä entryjä (joiden tekeminen luonnollisesti on kasvattanut kynnystä kirjoittaa tänne).

Uskon, että onnistun tavoitteessani kunhan olen käynyt itsekseni läpi mistä ja miten haluan jatkossa tehdä blogipäivityksiä. Muistakaa, että myös ideat teiltä lukijoilta ovat aina tervetulleita!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Onnellisuuden ja luovuttamattomuuden lähde

Siitä on kohta yhdeksän vuotta kun kiinnostuin kunnolla animesta ja Japanista. Ensimmäinen sarja, joka loi tien sille, jolla nyt kuljen on Sailor Moon. Vaikka sarja ilmestyi SubTV:ltä ruotsiksi dubattuna, ei nuorena vielä osannut kiinnittää tällaisiin asioihin kunnolla huomiota (lisäksi ruotsin ääninäyttely on jopa melko hyvää!). Ilman Sailor Moonia kiinnostukseni olisivat toiset tai olisin löytänyt Japanin myöhemmin.

Sarjan mangan ilmestymisestä ja animen alkamisesta on kulunut kohta 20 vuotta Japanissa. Sen kunniaksi aloitin vihdoin sarjan katsomisen alusta uudestaan (boksi boksilta kaikki läpi, 200 jaksoa, 3 leffaa ja muutama special). Ei voi sanoa muuta kuin voi tätä nostalgian määrää! Vaikka uusia sarjoja alkaa jatkuvasti yhä hienommalla animaatiolla ja tehosteilla, ei loppujen lopuksi mikään voita Sailor Moonia. Tällä yhdellä animaatiolla on ollut vaikutusta elämässäni ehkä enemmän kuin moni ikinä uskoisi.

Katsoin Youtubesta videon Sailor Moon StarS -kauden alkuvideosta (alla) ja katselin muiden jättämiä kommentteja. Parhaimpien joukkoon oli äänestetty seuraava:

"This is such a classical. I feel bad for children growing up now. They may not have a Sailor moon in there life. I know it's silly, but stuff like this series is what allowed me to adopt a never given up attitude towards life. Usagi, Skies of Arcadia were all series that were able to touch me on that level, and I can't thank the creators a enough for that. I think that's something all Sailor Moon fans can agree on! 'Cept maybe the Skies bits. lol"

(Vastaus kyseiselle henkilölle äänestetty toisiksi parhaimmaksi:)
"i agree with you. Sailormoon's "never give up", Cardcaptor sakura's "everything will be alright" attitude (and more) made me what i am today. what they now have on tv for kids is just plain stupid. i feel sorry for them too."

Kuin suora vertaus siitä mitä itse olen kokenut ja varmasti moni muukin. Uskon, että oma positiivisuus ja periksiantamattomuus on saanut armottomasti vaikutteita Sailor Moonista. Sarja sisältää paljon iloa, surua, pelkoa ja muita voimakkaita tunteita. Se käsittelee arkisia asioita, ystävyyttä, koulunkäyntiä ja parisuhdetta, mutta myös erilaisia kriisejä hieman fiktiivisestä näkökulmasta. Erityisesti lopulliset taistelut ovat hyvin dramaattisia ja juoni yllättävän hyvin käsikirjoitettu enkä yhtään ihmettele miksi kyseinen anime on niin suosittu koko maailmassa vielä tänäkin päivänä. Kukaan joka ei ole sarjaa nähnyt, ei voi ymmärtää.

Nuorena yläasteikäisenä en uskaltanut aluksi puhua kenellekään katsovani Sailor Moonia. Tiesin sen tuntuvan varhaisteini-ikäisille liian tyttömäiseltä (shôjo-sarja toki kyseessä) ja ajattelin myös kavereideni nauravan minulle. Siksi nautin sarjasta kaikin tavoin täysin itse. Onneksi luokallani oli mukavia ihmisiä, joista yksi tiesi jo ennestään animesta enemmän kuin minä itse. Hänen avullaan pääsin paremmin sisälle animen ja mangan maailmaan ja löysin uusia sarjoja. Voisi sanoa, että kyseinen kaveri on toinen avain siihen, että olen jatkanut harrastustani ja olen tänä päivänä päätynyt sinne minne olen halunnut. Joskus yritin piilotella häneltäkin kiinnostustani Sailor Mooniin, mutta lukuisten lipsahdusten takia asia kyllä selvisi hänellekin ja tajusin murehtivani aivan turhaan. Elämä jatkui ja ajan kuluessa uudet sarjat veivät mukanaan, koulu ja kaverit vaihtuivat, vuodet vierivät... silti vielä tänäänkin ymmärrän mitä Sailor Moon merkitsee minulle, enkä voi olla kyllin kiitollinen kaikesta.

Ai miksi olen tällainen hihhuli, joka yrittää löytää kaikesta positiivista? Miksi haluan olla avoin ja nähdä asioista hyvät puolet? Miksi uskon, että asiat järjestyy ennemmin tai myöhemmin? Miksi pidän kaikesta huolimatta pään pystyssä ja hymyilen? Monta selitystä, yksi tie johtaa toiselle. Monet pitävät tällaista tyhmänä, eihän nyt varsinkaan SUOMALAINEN MIES voi näyttää onnellisuuttaan tai olla avoin! No, jokin on mennyt selvästi pieleen ja olen ylpeä siitä.

"I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be." - Douglas Adams




tiistai 5. lokakuuta 2010

O+A @ Formspring.me

Hyvää lokakuun alkua kaikille!

Kuten ehkä joku on jo huomannut, lisäsin äskettäin blogin sivupalkkiin Formspring.me:n boksin. Boksiin voi laittaa kysymyksiä minulle joko nimen takaa tai anonyymisti. Toivoisinkin, että kysymyksiä tai toiveita löytyy (sivustoon tai johonkin muuhun liittyen) ja pistäisitte niitä tulemaan! Vastaan mielelläni. :)


Lisäksi ajattelin sivuston ulkoasuun ja aiheisiin on suunnitteilla update lähiaikoina~ Katsotaan mitä saan aikaan tenttien jälkeen.